maanantai 5. marraskuuta 2018

Seniori tutustuu Counter-Strike: Global Offensive -peliin

Olen mukana Enter ry:n Counter Strike -joukkueessa, joka on käynnistämässä toimintaansa ja aloittamassa harjoitteluaan. Joukkueen perustamisesta, tavoitteista ja suunnitelmista kerrotaan Ikinörtti-blogissa olevassa jutussa, johon pääsee tästä linkistä.

Ensimmäinen Counter-Strike -kokemus ällistyttää, mutta toivo herää
.

Olen aikaisemmin pelannut pääasiassa vuoropohjaisia strategiapelejä sekä yksin pelattavia toiminta- ja seikkailupelejä, joissa voi suurelta osin edetä omaan tahtiin. Counter Striken kaltaiset reaaliaikaiset pelit, joissa täytyy nopeasti reagoida vastustajien toimintaan, eivät toistaiseksi ole oikein maistuneet.

Counter Strike -pelin ensimmäinen opetteluyritys oli hämmentävä. Tunsin pelin toimintaperiaatteen etukäteen, sillä olen lukenut siitä, katsellut videoita kilpapeleistä mm. YLEn lähetyksissä. Viime keväänä katselin seniorijoukkueiden Grey gunners (Suomi) ja Silver snipers (Ruotsi) kohtaamisen, joka striimattiin suorana ja on vieläkin nähtävissä Youtubessa. Tämä ei kuitenkaan paljon auttanut.

Ennakkokäsitykseni oli, että pelaamaan opetellaan käynnistämällä peli ja menemällä mukaan peliserverin joillain kriteereillä kokoamaan joukkueeseen. Näin myös tapahtui. Pienen odottelun jälkeen peli käynnistyi ja huomasin olevani mukana viiden pelaajan joukkueessa. Kuulokkeista alkoi kuulua joukkueen muiden jäsenten innokasta puhetta. En kuitenkaan ymmärtänyt siitä mitään sillä kieli ei ollut suomea tai englantia vaan ilmeisesti venäjää. Puhujat eli joukkueen toiset pelaajat kuulostivat hyvin nuorilta.

Sitten joukkueen muut jäsenet lähtivät etenemään johonkin päin ja minä jäin kuin nalli kalliolle ihmettelemään, mitä pitäisi tehdä ja minne päin lähteä. Aseina minulla oli pistooli ja veitsi, joiden käyttöä yritin kokeilla. Jälkeen päin ymmärsin, että pelin alussa olisi voinut valita itselleen mieluisia aseita.

Lähdin sitten liikkeelle käyttäen näppäimistön näppäimiä WASD (Eteenpäin, Vasemmalle, Taaksepäin, Oikealle) ja tähtäämällä hiiren avulla. Ammuin pistoolilla muutamia laukauksia ja kokeilin huitoa veitsellä. Sitten peli yhtäkkiä loppui. Muut pelaajat olivat ilmeisesti tuskastuneet osaamattomuuteeni ja siihen, että en mitenkään reagoinut heidän puheisiinsa, ja heittivät minut ulos pelistä. Siellä minä sitten olin yksikseni pelin aloitussivulla.

Tämän kokemuksen jälkeen ajattelin, että ei tästä tule mitään. Etsin kuitenkin googlaamalla neuvoja ja sain tietää, että ennen varsinaiseen peliin osallistumista, kannattaa käydä läpi pelin harjoitusohjelma ja harjoitella pelissä toimimista tietokoneen ohjaamien bottien kanssa pelattavissa harjoituspeleissä yksin ja/tai pelikavereiden kanssa. Tämän jälkeen huokasin helpotuksesta ja ajattelin, että pelaamisen opettelu on sittenkin mahdollista myös kokemattomalle seniorille.

2 kommenttia:

  1. Ihanan avoin kertomus ensimmäisestä kokemuksesta. Näinhän se menee, ettei toimintatavat voi olla heti tuttuja. Hyvä, ettet anna periksi vaan etsit lisätietoa ja jatkat harjoittelua! Mutta mielenkiinnosta - vaikka olisikin pelikokemusta, voiko joukkueen kielen kuitenkin valita? Onko kommunikointi muiden pelaajien kesken oleellinen asia?

    VastaaPoista
  2. Kommunikointi joukkueen jäsenten kesken on oleellista. Ensinnäkin se tekee verkossa toteutettavista yhteisistä harjoituksista todella hauskoja ja innostavia tapahtumia.

    Pelitilanteissa joukkueena toimimisessa kommunikointi on myös tärkeää, sillä tiedon jakaminen ja ohjeiden antaminen pelin tiimellyksessä on oleellinen osa onnistumista.

    Keskenämme puhumme tietysti suomea.



    VastaaPoista