Sormijumppa liittyy näppäimistön ja hiiren sujuvaan käyttöön eri tilanteissa niin, että pelin tiimellyksessä ei tarvitse katseella etsiä oikeita näppäimiä. Sormi- ja lihasmuistia kannattaa kehittää. Eräs joukkueen jäsenistä arveli, että hänelle on tässä etua pianon soitosta. Sitä hän ei kuitenkaan uskonut, että pelaamalla Counter Strikea voi oppia soittamaan pianoa. Harmi.
Pelaaminen vaatii keskittymistä ja useamman erän pelaaminen yksi toisensa jälkeen myös fyysistä kestävyyttä ja jaksamista. Sormien toimivuuden lisäksi on pidettävä huolta myös muusta kunnosta. Tämän ymmärtäminen on avannut ainakin minun käsitystäni digipelaamisesta elektronisena urheiluna.
Seuraavassa on muutamia esimerkkejä uuden oppimista vaativista asioista:
- Pelikentän ymmärtäminen ja hallinta. Tässä keskeisellä sijalla on kartan muistaminen ja yhteinen kieli sen kuvaamiseen niin, että pystytään keromaan toisille missä ollaan, minne pitää mennä tai missä vastustajat ovat.
- Liikkuminen pelikentällä. Miten erilaisissa tilanteissa kannattaa liikkua. Kävellen, juosten, kyykyssä, hyppien, varovaisesti vai jotenkin muuten. Milloin kannattaa rynnätä kohti vastustajaa ja milloin jäädä kytikselle johonkin kohtaan odottamaan?
- Minkälaisia aseita Counter Strikessa on käytettävissä tarjolla, mitkä ovat niiden hyvät ja huonot puolet? Mihin tarkoitukseen ne sopivat? Miten erilaisia aseita käytetään?
- Minkälaisia kranaatteja on käytettävissä? Miten ne vaikuttavat? Miten niitä käytetään? Milloin kranaatteja kannattaa käyttää?
- Vastustajan sijainnin ja liikkumisen huomaaminen, ennakointi ja huomioonottaminen omassa toiminnassa.
Sitten, kun nämä asiat on opittu, on seuraavina haasteina strategiat, taktiikat ja joukkueena toimiminen. Myös joukkueen rahavarojen käyttöä aseiden ja varusteiden hankkimiseen on opeteltava. Ja voimajuomana pohjalla game sense eli pelin ja pelitilanteiden intuitiivinen ymmärtäminen. Tähän toivoisi jotain poppakonstia, mutta oikotietä onneen ei taida olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti